You are here

Agilityä jatkamaan siitä (ei Vapun luokse, kuitenkaan)!

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa saa tänään katsoa Tykin puolesta ihan rauhassa. Meidän kuuden kerran (Tykillä viiden, kun kerta meni kotona yskiessä) alkeiskurssi päättyi kolme viikkoa sitten varsin hyvässä hengessä eli nuori herra oli vallan kivasti mukana reenien eri vaiheissa, ja minäkin olin saanut jalkoja jo alleni jonkinlaisten juoksuaskelten muotoon.

Nyt näitten viikkojen tauon jälkeen alkoi seuraava kuuden kerran harjoittelumahdollisuus. Hirveän isoin toivein en arvannut autoa startata, sillä ikinä ei tiedä, mitä Tykin päässä liikkuu tauon jälkeen: jatketaanko siitä mihin jäätiin vai ollaanko taannuttu pakkasen puolelle tai joskus on jopa asiat kypsyneet päässä ja on tullut osaamiseen harppauksiakin. Tällä kertaa aluksi tuntui, että ihan jatketaan siitä mihin jäätiin ja se oli hauska homma. Mentiin jo harjoiteltuja esteitä ja paikoin aikas sujuvastikin.

Sitten tuli romahdus ja kaikki toiminta pysähtyi. En tiedä, oliko Tykin päivän mittari täynnä (näihin reeneihin varaamamme toiminta-aika on nyt lopussa) vai energiasäästäjälle hypyt korkealla (just joo, uskokoon ken tahtoo...) vai oliko outoa, että panta ei ensimmäistä kertaa ollutkaan kaulassa (onhan sekin muutos olotilassa) vai teinkö itse jotain outoa (mahdollista...), mutta Tykki päätti jäädä seisomaan hyppyriman taakse ja tuijottamaan minua. Tuli ihan mieleeni pikku-Tykki muutama vuosi sitten...

Hitsinvitsi, mitä ihminen voikaan tehdä koiralleen siinä vaiheessa? Nuuskuttelun ja ihmettelyn (Tykki) sekä edestakaisin kävelemisen ja juoksentelun (Minna) jälkeen sain sen takaisin toimimaan mukaan. Se teki vähän tuttuja kotitemppuja ja sitten kohteen avulla yksittäisiä esteitä - ja oikein kivalla vauhdilla ja innokkaan oloisestikin jopa. Koutsi-Mira totesi kepeistä, että taisi olla sen paras kuuden kepin satsi, mitä se on reeneissä esittänyt... Parasta oli, että poika päätti sittenkin tulla mukaan leikkimään typeriä ihmisten leikkejä vielä, vaikka sen vieteri olikin jo käynyt lopussa. "Ymmärsin" kuitenkin lopettaa varsin lyhyeen ja onnistuneeseen tässä kohtaa.

Ilmeisesti jotain muuttujia oli kovin muuttunut ja reenit otti koville, sen verran syviä sikeitä on Tykki vedellyt tässä illan pitkän. Ihminen ei aina ymmärrä mikä on rankkaa...