You are here

Pitkästä aikaa päivitystä, osa 2: Matka Ruotsin mummolaan

Matka Ruotsiin, Mörrumiin, Petsun syntymäkotoon (Boomtownin kenneliin) on muodostunut meillä jo traditioksi loman alkupuolen aktiviteetiksi. Syy matkailuun on Callen pitämät vuosittaiset partacollieiden paimennusleirit. Kesän 2000 jälkeen on vain vuonna 2002 jäänyt leiri väliin, ja koska yhtenä vuonna vietimme siellä kaksi viikkoa paimentamassa, olemme elämästämme viettäneet seitsemänä kesänä kahdeksan viikkoa siellä eli likipitäin kaksi kuukautta!
Paimennustarinoita on tullut kirjoiteltua Partis-lehteen, yleensä niitä on ilmestynyt kyseisen vuoden 3. numerossa, jos ketä kiinnostaa historiaa lueskella ;-)
Viime vuoteen asti kävimme siellä koirinemme kahdestaan, mutta emme enää. Tänä vuonna seuranamme Suomesta olivat Eija (koirinaan Miina-äitee ja Saimi-katala), Maiccu (Svensson), Ira (Alva ja Axel) ja Lotta (Taffy), lisäksi Sveitsistä käsin saapui Dave Suomi-joukkueeseen. Daven partainen kullannuppu Tilda saapui meidän mukanamme Suomesta. Ruotsalaisia leirille mahtuikin vähemmistöosuus...
Koska mukana oli Avaruusjazzien pentue kokonaisuudessaan (kuten viime vuonnakin) ja tällä kertaa Petsu-isän lisäksi oli Miina-äiteekin, niin syystä kutsuimme leiriä perheleiriksi. Petsun äitee vanha rouva Debbie edelleen elää ja vaikuttaa Sussien ja Callen lauman matriarkkana ja siten pojille matka oli myös retki Ruotsin mummolaan.
Tänä vuonna Calle itse piti kurssin ja hyvän kurssin pitikin. Onhan hän SVaK:n virallinen paimennuskouluttaja ja kokemuksellaan partacollieiden paimennusosaaja parasta A-luokkaa! Koska kukaan kurssilaisista (erityisesti koirista) ei ollut ensikertalainen, otettiin kaikki harjoitukset heti maanantain ensimmäisestä lähtien isolla laitumella. Koko viikon harjoittelimme vasempaan ja oikeaan lampaiden kiertämistä, pysähtymistä ja/tai maahan menoa vihjeestä, lampaiden liikuttamista ja lampaista riittävän etäällä pysymistä (koiran tuli siis pysyä riittävän kaukana) ja näitä kaikkia erilaisissa asetelmissa. Loppuviikosta kuljetimme lampaita oikein kilpailurataa pitkin edes takaisin, joten kaikki osallistujat voivat rinta rottingilla sanoa Oikeasti Paimentaneensa.
Raskashan leiri on sekä koirille että ohjaajille. Ma-ti ja to tehtiin neljä 10 minuutin harjoitusta päivässä, perjantaina kolme ja keskiviikkonakin jokainen paimentanut koira kävi kertaalleen tekemässä töitä lampaiden kanssa. Milloin muulloin normaalissa elämässä harjoittelet koirasi kanssa noin paljon päivässä? Ei ihme, että nukkuminen maittoi koirille, ja lampaat tunkeutuivat uniinkin itse kullakin.
Itse olin erityisen mielissäni saamastani opista ja mahdollisuudesta Tykin kanssa harjoitella koiriin erittäin tottuneilla lampailla. Tuntui, että sen taidot karttuivat aimo harppauksin (omatkin toivottavasti jonkun verran), ja ihalla vain voi, kuinka se vielä perjantainakin jaksoi paimennustöihin mukaan lähteä.