You are here

Kahden pennun loukko

Taloutemme on tätä nykyä kahden pennun loukko, mutta taitavat nuo aikuiset koirat suorastaan arvostaa sitä. Pennut melskaavat keskenään ja häiritsevät niitä vain vaatimattoman minimaallisen vähän (mutta sekin on Petsun mielestä liikaa...). Aiemmin olen aina ajatellut, että kahta ei voi ottaa samaan aikaan, mutta näköjään siinä on hyvät puolensa. Huoli täytyy tietysti pitää, että molemmat saavat oman aikansa, mutta niinhän ne nuo aikuisemmatkin saavat. Onneksi meitä on myös kaksi tekemässä aktivointia (yksin ei ehkä näillä ammatinvalinnoilla ehtisikään neljää koiraa pitämään tyytyväisenä elämäänsä).

Boomtownissa syntyneet Mumman ja Wolfien pennut tulivat luovutusikään maanantaina eli lähes viikko sitten. Meille ei pitänyt tulla kuin Letti-tyttö, mutta kun sopiva tilaisuus oli ja poikapennuista se "nokinenä" vaikutti käteen sopivalta, niin pakkohan se oli Suomeen tuoda...

Mumma kun oikeasti asuu Beritin kanssa Tukholman liepeillä, niin meitä onnesti ja pennut matkustivat heidän kanssaan Etelä-Ruotsista Tukholmaan ja aika retki olikin. Maanantaina pennut kävi eläinlääkärin tarkastuksessa saivat arvomaininnan "Fina och friska valpar!!" koko sakki. Autolastillinen eli Berit, Mumma, Letti ja Viira lähtivät jo tiistaina kohti pohjoista ja elämänsä ensimmäisen kerran pennelit olivat yökylässä tiistain ja keskiviikon välisen yön (olivat kuulemma käyttäytyneet hyvin). Keskiviikkona ajoivat sitten Tukholmaan asti ja kuulemma pennut kävivät Beritin kanssa suihkussa keskiviikkoiltana; mikä oli syy ja seuraus ja kävikö Berit pentujen takia suihkussa vai päinvastoin ei ole vielä meille selvinnyt. Pitänee kysyä...

Keskiviikko menikin minulla palaverissa Åbossa ja iltapuoli rattoisasti siskontytön luona (kiitos Jaana ja Rilla seurasta!) ja kerrankin voi todeta, että mukavasti osui kaksi reissua samoihin matkoihin. Iltasella ihmettelin, että olisipa Turusta helppoa käydä laivaristeilyllä vapaan sattuessa ja matkasin vajaan puoli tuntia kävellen ja bussilla ja olin terminaalissa. Risteily alkoi ja siinäkin kohtaa kävi tuuri; viikarilla oli back to the sixties -teemaristeily ja laivalla oli hyvää musaa. Voin suositella; reissu oli huokea ja ohjelma hyvä (erityisesti Jiri Nikkisen Beatles-tribuuttibändi sai minut fanikseen), menkää ihmeessä keskiviikkoristeilylle vielä kevään mittaan ;-)

Illalla olin ostanut isommat kaljakärryt laivan puodista ja niiden kanssa saapastelin laivasta terminaaliin. Berit ja Mumma olivat vastassa terminaalin ulkopuolella ja koska kello oli vasta puoli seitsemän, niin päästin heidät kotiin nukkumaan heti kun olimme saaneet pentujen häkin kaljakärryn päälle tukevasti. Niinpä me sitten vietimme vajaan tunnin terminaalissa, pennut mm. painivat häkissään ja vetivät sikeitä ja pääsin takaisin laivaan ja hyttiin. Tehtiin elämä mukavaksi, pennut painivat vähän lisää ja sitten me kaikki kolme otettiin pikku aamupuolen unoset, myös minä, koska väsytti armottomasti ;-)

Päivä meni rattoisasta Letin ja Viiran pentuaariota seuraten; painia, ruokaa, puruluita, juomakupin kantoa hampaissa jne jne. Tuo juomakupin kanto oli vähän killeri; se sai kokolattiamaton lainehtimaan. Toivottavasti kyseinen hytti oli seuraavan yön tyhjä, muuten uusi asukas saattoi hieman ihmetellä märkiä läiskiä lattiassa... Kaikenkaikkiaan helppo laivareissu. Terminaalissa meinasi kädet loppua kesken, kun pennelit päättivät matkustaa toisessa päässä häkkiä ja se kellahti tämän tästä pois pyöriltään. Lisäksi terminaalin ulkopuolella oli vähän jänskää meillä kaikilla, kun olin mennyt ottamaan pennut ulos mökistään odotellessamme Perttiä ja olin hiukan huonosti ajatellut sen, ettei nuo tietenkään ole tottuneita pantaan ja remmiin. Huokaus sentään... Onneksi olin liikkeellä söpöjen pentujen kanssa, niin ohikulkijat lähinnä kyselivät vauvojen ikää ;-D

Isäntä saapui paikalle ja aloitimme paluupurjehduksen kotiin. Keli oli kovin epäkiitollinen, sillä pohjoistuuli pöllytti lunta sivusuunnasta ja näkyvyys oli vain pari metriä pahimmillaan. Torstaina olikin ollut Kuopiossa vastaavaa keliä ja n. 70 auton ketjukolari. Meillä oli parempi tuuri ja pääsimme ehjänä kotiin ja ensimmäisenä pentuihin pääsi kavereistamme tutustumaan Riitta, joka oli ollut poikien seuraneitinä. Kiitos taas tälläkin kertaa kaveriavusta!

Ensimmäisistä päivistä lisää myöhemmin, nyt menen pentujen tavoin unosille!