You are here

Niisin I paimennusleiri

Keräilläänpä itseämme lähemmäs oikeata aikaa tällä päivityksellä, kun juhannuskin pukkaa päälle ja silloin tulee varmasti lisää tarinaa (onhan tulossa Kesannon jo kuinka mones perinteinen juhannus).

Niisin elämän eka leiri, ja vieläpä paimennusleiri, oli viime viikonloppuna. Niisihän täytti torstaina 11 viikkoa ja oli kyllä ainakin tämän leirin ehdoton kuopus ja myös kaikkien lellikki (paitsi ehkä toisten koirien...). Sillä oli ehdottomasti Hienoa isolla H:lla ja upeeta ja ihquu ja kaikkee!

Se hengasi ympäriinsä, lauantaina leikki ja mm. seikkaili ojissa kovasti siskonsa Nellin kanssa ja nukkui aina välillä milloin missäkin, yleensä kuitenkin omassa yksiössään autossa. Nukkui jopa silloin kun molemmat pojat haukkua mekasti omissa yksiöissään noin 50 sentin päässä Niisistä...

Kyllähän se reenasi paimennustakin. Kimmo oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa ei kielletä, ei kutsuta pentua pois lampailta, remmi ei saa nykiä eikä mitään, vaan pentu saa tehdä ihan vaistonsa mukaisesti hommia. Itse asiassa, kun pentu sai tehdä lauantaina ja sunnuntaina molempina päivinä kerran hommia ja maanantaina kerran, niin edistymistä oli havaittavissa kiinnostuksessa ja "työtuokion" ajallisessa kestossa. Ehkä jonain päivänä näistä joku ehtisi tehdä koosteen juutuubiin. Maanantaina pikkuneiti tosiaan jo juoksi lampaitten perässä ja kiersikin niitä. Etäisyys oli pennuksi ihan mukava ja reenisessio taisi olla peräti kaksi minuuttia pitkä :-)

Niisi itse asiassa käytti Petsun reeniaikaa, sillä ikä painaa jo sen verran, että Pertti päätti reenata vain puolikkaat päivät Petsua. Se taisi olla ihan hyvä päätös, sillä nyt jo herra oli välillä aika väsynyt, vaan ei ihan puhki. Se jaksoi maanantain leirikisassakin, teki hyvää työtä ja sai Kimmo-tuomarilta maininnan: Vanha jaksaa!

Meillä on selvästi edessä Tykin kanssa joku tovi reenikertoja siten, että käymme lähinnä kävelemässä laitumella ja paimentamaan pääsee kerroista vain harvoin. Tehtäiskö tätä vaikka pari viikkoa... Se osaa asioita, mutta osaa niitä mielestään niin hyvin, ettei läheskään aina tarvitse kuunnella minua saati malttaa mieltään. Zen-reeniä kehiin :-)

Niisin saldo elämän tavallisten touhujen opetteluista oli tehdä joko ekaa kertaa ja/tai tottua: matkustaa pakun sikaosastolla, kolme yötä leirintäalueella pienessä mökissä, valjaat päällä pidempiä pätkiä, sikaosastolla nukkuminen keskellä melua, iso määrä partiksii, bortsui, lampaita ja ihmisii, niin ja roppakaupalla sosiaalistumista. Ainakin nämä.

Leirillä oli muuten kovasti paljon väkeä; lauantaina meitä oli eniten 19 koiraa (+Niisi) sekä lisäksi vielä turistina pari lisäihmistä sekä Nelli-pentu. Vielä maanantainakin taisi olla 16 koirakkoa mukana. Liekö tämän vuoden suurin partisleiri? Leirillä reenattiin, kisattiin lopuksi ja osa suoritti taipparinkin (tulokset löytyy muualta täältä sivuilta). Kiitos kaikille mukana olleille, ilman osallistujia ei ole leiriä ja ilman mukavia osallistujia ei ole mukavia leirejä!