You are here

Punnittua pentua ja muita vahvisteita

Pertti on tänä iltana viettänyt aikaansa puhumalla puhelimessa partisrouvien kanssa ;-) sekä grillaamassa naapurissa makkaraa (Petsun ja Tykin kanssa lenkillä, muka...). Pertti oli kuullut, että Niisin sisko Nelli painaa yli 8 kiloa ja niinpä viikon verran puhuttu pennun punnitus tehtiin tänään. Koska pentu on kasvanut kuin paskaruoho, emme edes lähteneet etsimään talouden keittiövaakaa (ei se siihen olisi kuitenkaan mahtunut...), vaan se punnittiin sylimenetelmällä. En nyt kerro niitä lukuja, vaan pelkästään erotuksen eli Niisin painon. Oletteko valmiita? Neiti aina-ruoka-aikaan-kotona painoi tänään melkein 11-viikkoisena (ilmeisen nälkiintyneenä juuri ennen iltaruokaansa) 8,6 kg ihan koko sillä henkilövaa'an mittaustarkkuudella. Huh, siis oikeasti se on ollut ruoka-aikaan kotona! Verrokki-Tykki on painanut viikkoa vanhempana ekoissa rokotuksissa 7,8 kg. Ja Niisin pitäisi olla tyttö ja pienempi, mutta sillä on kyllä valtavat tassut. joten mitähän siitä vielä tuleekaan...

Pitäisikö tässä kohtaa tunnustaa kaikille, että Niisiä on jo tovi ruokittu lähinnä barffilla (barf = raakaruokinta). Se sai meillä ehkä viikon verran lähinnä kasvattajan luota saatuja nappuloita, mutta äänesti sen verran kovasti raakaruoan puolesta, että se alkoi saada muitten kanssa samaa ruokaa, toki paljon tiuhempaan. Viime viikonloppuna siirrettiin neiti syömään kolme kertaa päivässä ja nyt sillä on suorastaan haukkuva nälkä tämän tästä ;-) Täytyy hyödyntää tätä meille ennenkokematonta partisruokahalua ja koittaa kouluttaa sitä aterioiden avulla. Broilerinkaula-aterioilla se on helppoa; kaulat paloiksi ja menoksi. Luoksetuloreeniä on tullut, edellisistä viisastuneena, tehtyä tosi paljon jo tähän mennessä. Kyllä on Leenaakin kiittäminen, sillä vihellys saa Niisin kääntymään kannoillaan ja tulemaan luokse täyttä laukkaa. Tosi hieno tunne, kun pieni pentu toimii niin kivasti.

Kouluttamisesta puheen ollen, Niisi on tutustunut jo naksuttimeen muutama päivä sitten (kirjoitinkohan...) ja opetteli silloin aiemmin jo kämmeneen kuonolla koskemista. Eilen taisin aloittaa ajankulukseni (ja säästääkseni lahkeitani ja hihojani, joita Niisi piti repimisleluina) sille istumisen kouluttamisen. Olen tehnyt sitä ihan vaan "nappaamalla" käytöksen eli Niisi ottaa hyvin katsekontaktia. Se tulee lähelle, napittaa silmiin ja istahtaa. Mitäs muuta siinä ihminen tekisikään kuin sanoisi "istu", kun pentu istuu ja antaisi siitä mellin. Olen jo alkanut pitää käsiä tietyssä asennossa, jotta siitä tulisi myös istahtamisen merkki, ja takaa-ajatuksenani on ollut saada siitä koiratanssiin esimerkiksi sopiva aloitusasento (ai niin, tuppaan aina unohtamaan, että pentu on Pertin eikä minun, saankohan mennä koiratanssia sen kanssa koskaan - no, ainakin voin kotona reenata, jos muuhun en saa lupaa ;-) ). Eihän se vielä vihjeestä istu, mutta kattellaan koska sekin saadaan aikaan.

Tänään laajennettiin reenirepertuaaria eli taas alkoi olla emännän hihat ja lahkeet vaarassa ipo-pennun puuhatessa ympärillä ja piti keksiä tekemistä. Ei muuta kuin kosketuskeppi, naksutin ja mellit esiin ja hommiin. Nenäkosketuksia keppiin ja palkkaa suuhun, siinähän se. Ei vaikeeta, mutta Pertti huomasi tehdessään sitä hieman myöhemmin. Hän tuli vahvistaneeksi jossain kohtaa Niisin tarmokasta liikettä kosketuskepin läheisyydessä ja sitä saa mitä vahvistaa. Videokuva taitaa aika lailla heilua, kun kuvaaja-Minna yritti tukahduttaa nauruaan :-D Meniköhän se käytös jo tällä pilalle?

On muuten ollut kiva saada muutama palaute ja kiitos Niisin kuulumisten päivittämisestä. Näin sen huomaa itsekin, kuinka positiivinen palaute toimii positiivisena vahvisteena: tässä olen taas kirjoittanut teille muille luettavaa ;-)

Hyvää yötä, vunderpupin seikkailut suuressa maailmassa jatkuvat seuraavassa numerossa!