You are here

Paljon partiksia kylässä...

Niisi jatkaa elämäänsä pikkupentuna Kesannolla. Perjantaina se oli kokouspentuna ja ilmeisesti puolen kilometrin kävelymatka sille uudessa paikassa uuvutti sen niin, että se veteli lähes kolme tuntia sikeitä ja tietty vähän nuhjasi leluillaan ;-) Minä missasin pitkän pätkän Niisin iltaa, sillä lähdin "rentouttavalle ja rauhalliselle maastolenkille" ratsastamaan Mekun ja Sarin kanssa. Retken saldo oli runsaita sadekuuroja, tunnin sijasta kahden reissu, eksyksissä varmaan 45 minuuttia reissusta sekä louhikossa kompurointia. Selvittiin kuitenkin pääsääntöisesti ehjin nahoin takaisin eikä tainnut harmittaa hevosiakaan pääsy talliin kuivaan ja kauroja ja heiniä syömään. Minua ainakin ilahdutti kuivat vaatteet sitten kotona...

Lauantaina meidän piti sosiaalistaa Niisiä menemällä Waissin sukuristeilylle lähtö Visuvedeltä, mutta sadekuurot ja luvattu kova tuuli sai Niisin jäämään kotiin - ja myös minut, kun pennun yksinolosta olisi tullut liian pitkä. Huomasin yhden jälkeen päivällä, että pikkupennun emännän elämä on ollut rankkaa, sillä olin vetänyt kevyet vajaan kolmen tunnin päikkärit :-) Saman aikaa tosin oli koisineet kaikki koirat, joten ehkä ne torkut oli tarpeen, itse kullekin. Tykki pääsi kanssani paimentamaan ja uuhet meni aikas kivasti. Saimme ne kasalle ja pyöröaitaukseen sekä Tykin kurissa ja järjestyksessä pois laitumelta. Ei paha! Niisin kanssa kävin syöttämässä sille iltapäivän ruoan laitumella eli reenasimme luoksetuloja yms sen kanssa ja vähän "puskimme" uuhia edellämme. Eihän Niisillä kauheasti vielä puskua ole, mutta nuo uuhet on nyt niin keveitä, että on helppo järjestää pennulle kivoja kokemuksia. Nyt kuulemma, jos Niisi ei edisty paimennuksessa pikavauhtia, olen minä syyllinen sen pilaamiseen, kun tein auktorisoimatonta paimennusreeniä ;-)

Lauantaina kävi Riitta Faunin kanssa kylässä ja pienen (parin minuutin) katselun jälkeen Niisi päätti, että Fauni on sen idoli ja sekin kasvaa isoksi neidiksi, kuten Fauni on. Hiukan Faunin leikkiinkutsujuoksut oli ensin rajuja, mutta kohta Niisi juoksi Tykin ja Faunin perässä pitkin pihaa. Pennulle on vain viisautta, ettei se suoraan juokse aikuisten(kokoisten) jalkoihin, kun ne pinkoo täysiä...

Sunnuntaina oli myös vilkasta: ensin kävi Pertin setä vaimonsa ja kahden lapsenlapsensa kanssa katsomassa pentua ja karitsoja. Välissä, kun Niisi veteli sikeitä ja Pertti siivosi, niin piipahdin Tykin kanssa paimentamassa. Hiukan oli korvat alussa hukassa, mutta sitten meni oikein kivasti. Sain sen pysähtymään jopa ennen tasapainoa ja parin askeleen etenemisen jälkeen, joten kaipa se kontrolloitavuus sieltä joskus löytyy... Sitten myöhemmin tuli Maiccu ja Henkka kera Svenssonin ja Bellmannin kyläilemään. Niisillä oli taas hienoa (onkohan sillä muuta kuin hienoa elämässään? Se on aikas positiivinen pentu) ja sitten se pääsi vielä seuraamaan molempien poikien paimennusreeniä sylistä. Sylistä, jottei jää jalkoihin... Lopuksi, kun minun käteni ei enää jaksaneet sitä kannatella, leikin sen kanssa pyöröaitauksen vieressä risulla ja meillä oli kovin hauskaa. Onneksi Svensson ei ota häiriötä moisesta, se on niiiiin keskittynyt paimennukseen. Oli tosi kiva jälleen treffata kavereita, niin ja Tykki ja Svensson piti kurrekerhoa; hännät oli taas niin kipparalla, ettei paremmasta väliä!