You are here

Intiaanikesäsunnuntai

Tänään on ollut ihan inkkarikesäkeli. Syyskuu on yli puolen välin ja aurinko on paistanut pilvettömältä ja lähes pilvettömältä taivaalta koko päivän ja lämpöä on ollut melkein 20C! Miten mukavaa, kyllä sitä vesisadetta taas ehtii jossain vaiheessa tulla taivaan täydeltä...

Uuhet pääsivät tänään villoistaan, mikä varmaan kevensi niitten oloa - ainakin jos mitään voi päätellä niitten askeltamisen keveydestä. Mennä liitelivät aika kyytiä... Molemmat, Petsu ja Tykki, pääsivät auttamaan kerittävän tyypin kiinni ottamisessa, toki vuorollaan eikä yhtäaikaa. En uskalla edes kuvitella millainen sirkus tulisi siitä, jos yrittäisi paimentaa molempien kanssa. Pari kertaa olemme kokeilleet sitä (tosin emme tänä kesänä), että toinen olisi ns. tolppakoira ja toinen hakisi lampaat, muttei siitä oikein ole tullut mitään, ei ainakaan täällä kotona ja kotilampailla. Noin kuukausi sitten Paimennuskoulun reeneissä tehtiin tuota ja se sujui, ei nyt kisavalmiisti, muttei mennyt aivan pipariksikaan, mutta pojat eivät reenanneet silloin parina.

Kerintää varten lampaitten haku ja niputus meni kummaltakin ihan mallikkaasti eikä Pertillä tainnut olla suuremmin vaivaa saada porukasta yksi kiinni ja kerintätelineeseen. Kyllä tuo Tykkikin on mukavasti kehittynyt (täytyy vähän ihan itse kehaista ;-) ), mikä on tietysti ilahduttavaa, sillä Petsu ei tule päivääkään nuoremmaksi. Äiteensä Debbie päätti ihan itse lopettaa paimennuksen juuri 12-vuotissyntymäpäivänsä kynnyksellä ja jos Petsu tekee samat, paimentelee se enää noin 1,5 vuotta. Tuo ikä taitaa olla paimenkoiraksi varsin kova, ja lampaitten ihmisinä täytyy tällaistakin ajatella: täytyy olla paimennuskykyinen koira taloudessa, jotta saa lampaat laitumelle, sisälle, kerittäväksi,...

Koska tytöillä ei ole laitumella kunnon suojakatosta tällä hetkellä eikä Pertti ehtinyt rakentaa uutta kuntoon, niin piti leidit ottaa sisään, kun kerran olivat ilman vllatakkejaan. Siitä meinasikin tulla jännittävää, kun oli jo vähän hämyistä ja reitti lampaille uusi ja siinä porukkakin jakautui suotta kahteen (tai siis: Teiniäiti erkautui suotta joukosta, mistä tuli vähän turhaa vipinää pihaan). Onneksi Petsulla on varsin varma paikalla makuu ja lampaat seuraavat minuakin ja niinpä saimme kuin saimmekin tytöt katon alle ilman suurempaa stressiä. Pässipojilla onkin vielä "takit" päällä, joten ne jäi laitumellensa olemaan. Tytötkin pääsevät aamulla takaisin omalle lohkollensa, kuka niitä haluaa vielä sisälle kuivaheinää syömään, kun ulkonakin on vielä sapuskaa jäljellä.

Tykki oli tämän lisäksi vielä agilityreeneissä alkuillasta ja menikin oikein mukavasti. Olisikohan se oikeasti päätynyt siihen, että agility, vaikka onkin ihmisten hassutuksia, voisi sittenkin olla harrastamisen arvoista... Saimme mentyä ekan radan ihan vain yhdellä pienellä keskittymisen herpaantumisella (tarkoittaa, että Tykki teki ratavirheen), mikä on tosi hienosti suoriuduttu! Jälkimmäisellä harjoitusradalla tein radikaalin teon ja otin siltä pannan pois kaulasta (huh!) ja se selvästi heikensi keskittymistä. Silti saimme tehtyä radan, mutta vähän useammilla virheillä. Täytyykin jatkossa ottaa panta pois - ihan siltä varalta, että jos joskus kuitenkin menisimme kilpailuihin...